Mahtaako selitys piillä siinä, että suunnitelmien ja ohjeistusten tekijät liikkuvat itse jatkuvasti vain autolla? Eivät siis *näe tai koe* ongelmaa.
Vai jättääkö kaupungit ohjeistuksen tältä osin autoilupainotteiseksi (perusteluina itseään toteuttavat liikennemäärät)?
Vai onko yks siitä, että ohjeet on tehty, mutta niiden valvonta jätetään järjestelyistä maksavalle (tai niistä säästävälle) urakoitsijalle itselleen?