Tässä tapauksessa isoin paniikkikohtauksen laukaisija on nimeenomaan tunne siitä, että en pääse pakoon. En pysty pakenemaan niitä ääniä mihinkään, koska edes oma koti anna niiltä suojaa. En voi mennä ulos tai metsään, koska ne äänet ovat myös siellä.
Järjellä tiedän, että vaikka melusaaste onkin haitallista, minä en siihen siinä hetkessä kuole. Hermosto vaikuttaa olevan kuitenkin asiasta ihan eri mieltä. Vaikka ajatuksissa tiedän olevani turvassa, keho reagoi niin kuin olisin hukkumassa. Ja sitten kun keho reagoi niin nopeasti siinä käy niin, että mieli menee perässä.
Koska en pysty vaikuttamaan juuri tässä hetkessä näihin ulkopuolisiin tekijöhin, minun pitäisi löytää keinoja vaikuttaa hermostoon ja saada se rauhoittumaan.
En totta puhuen tiedä voiko aiheutunutta tuhoa enää korjata, mutta haluaisin ainakin yrittää. Eilinen paniikkikohtaus oli ihan kauhea.