Se, ettei tarvitse ottaa kenenkään puolta, on tosiaan melkoinen etuoikeus.
Mietin aihetta aikoinaan Perttu Häkkisen kohdalla, että millaisen ihmisen on mahdollista rajata poliittiset ja uskonnolliset aatesuunnat elämästään ja antaa tilaa aiheille ja henkilöille, jotka ovat kiehtovia ja kohahduttavia, mutta edustavat mahdollisesti ongelmallisia aatteita ja tekoja. Varmaankin sellaisen, joka kokee, etteivät ne uhkaa häntä tai hänelle tärkeitä asioita.
Rannan tapauksessa ei kenenkään puolella oleminen mahdollistaa irvailun joka suuntaan. Tuollaista positiota on kuitenkin mahdotonta ottaa, jos edustaa sellaista väestönosaa, joka joutuu politisoiduksi muiden taholta ihan sen vuoksi mitä on. Jollain tasolla siis käytännössä kaikki muut paitsi valkoiset (cis-hetero)miehet.