Tämä kirjoitus osuu täydellisesti maaliinsa. Muistan joskus aiemminkin lukeneeni Seppäsen kirjoituksen elämänkaunaisista ja se kuvaa oivallisesti tiettyä ihmistyyppiä. Tässä on nostettu vielä esiin tämä minuuden hauraus ja epävarmuus mikä on varmasti totta.
Kaipaisin silti seuraavaa leveliä: nyt, kun elämänkaunaiset on tunnistettu, mitä heille voidaan tehdä? Miten auttaa Jamppaa pääsemään elämässään eteenpäin?